Syötteen tykkylumimetsissä

Syötteen tykkylumimetsissä

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Syötteen reissusta oli puhuttu velipojan kanssa pitkään. Oli tiedossa, että Syötteen talvireitit ovat hyviä läskipyöräilyyn. Reissuajankohdan sää sensijaan oli arvoitus loppuun asti. Perille päästyä näytti kuitenkin lupaavalta.

Kokonainen ajopäivä 

Lähdimme liikkeelle heti aamusta. Yöllä oli satanut hieman lunta, oli kipakka pakkanen. Alkumatkan ajoimme edellämme ajaneen kahden pyöräilijän jäljissä, mutta Toraslammelle ajoimme ensimmäiset jäljet. Onneksi meitä vastaan ajoi kaksi koiravaljakkoa, joille pysähdyimme antamaan tietä. Koirien näkeminen piristi pienen väsähdyksen hetkellä.

 
Yöpyjien jäljiltä lämpimässä Toraslammelle kämpässä pidimme reilunmittaisen tauon. Hikiset vaatteet ehtivät kuivahtaa ja retkimuonasta saimme energiaa lähteä kohti Ahmatupaa.

Pääsimme satumetsään, tykkyiset puut ovat todella kauniita. Ensikertalainen velipoika totesi, että tällaista ei ole kuin elokuvissa.

Ahmatuvalle päästyämme kello oli sen verran, että liikkeellä oli jo muitakin pyöräilijöitä. Joimme munkkikahvit. Tuvalla on kanttiini josta voi ostaa itsetehtyjä, tuoreita munkkeja. Oli mukava havaita, että läskipyöräily on sosiaalista; puhuttiin reitit ja kelit, saatiin hyvät vinkit.

Ahmatuvalta lähdettyä reitti oli osittain pehmeä. Kaatumisiakin tuli, mutta lumihanki on pehmeä alusta.

 
 Talvella ajaminen on rankkaa, jos pohjat eivät ole kovat. Nyt eivät olleet. Olimme Luontokeskukselle päästyä täysin valmiit lopettamaan tältä päivältä. Hotelli Pikku-Syötteen sauna ja päivällinen olivat hyvä päätös hienolle päivälle.

Lähtöpäivän fiilistelyt

Sunnuntaiaamuna emme pitäneet kiirettä. Kävimme ajamassa lyhyehkön lenkin ja menimme Luontokeskukseen lounaalle. Lohikeitto ja jälkiruokayllätys mämmi maistuivat. Luimme rauhassa Fillari-lehden ja lähdimme kohti Oulua ja Jyväskylää. Tämä oli sopiva retki ja hyvän mielen matka.