Fatilla asfaltilla ja soralla

Toisinaan läskillä on mukava ajella tasaista tietä pitkin, varsinkin kun matkan varrelle osuu sorapätkiä, kärrypolun tapaisia pikkuteitä ja mielenkiintoisia yksityiskohtia. 

Retkemme alkoi Kuralasta Klaus Kurjen reitistön varrelta. Ajoimme suoraan Lempäälään asfalttitietä pitkin, mutta paluumatkalla noudattelimme keskiajalla eläneen Klaus Kurjen mukaan nimettyä reittiä. Kurki -suku on ollut seudulla sen verran merkittävä, että kurki on kuvattu myös Vesilahden kunnan vaakunaan. Lounaspaikkamme nimi oli Kurkitupa. Teemaan sopivasti näimme matkallamme myös muutaman kurjen. 

Reittimme varrella oli myös kuminapeltoja. 
Suomi tuottaa merkittävän osan tästä maustekasvista

 Klaus Kurjen

reitti kiertelee pääosin sorateitä

Narvaa lähestyttäessä ajelimme myös pieniä teitä

Jännän äärellä

Haukanhiedan pyöräilytapahtuma Helvetinjärven kansallispuistossa vaikutti ensikuulemalta mielenkiintoiselta.  Tapahtumaan sisältyisi porukkalenkin lisäksi ruokahuolto ja muu tuki sekä mukavaa yhteistä ohjelmaa. 
Uskaltauduimme mukaan matalan kynnyksen tapahtumaan lyhimmälle matkalle, sillä olemme ennemminkin fiilistelijöitä kuin tosipyöräilijöitä. Maastoajotaidoissakin on paljon vielä opeteltavaa. 

Varusteet reppuun 

Leiri- ja pyöräilykamppeet, mitä muuta? Ohjelmassa oli majoittuminen puolijoukkueteltoissa ja saunomista leiriolosuhteissa, joten mukaan pakattiin makuupussit ja -alustat,  taskulamput sekä pyyhe ja uikkarit. Lisäksi reppuun tuli vaihtovaatteet, lämmintä iltaa varten, hammasharja ja pesuaineet kuten niin usein muutenkin. Pyöräilyvaatteita otettiin mukaan myös kosteampaa ja/tai viileämpää keliä ajatellen, kun säästä ei aina ole täyttä varmuutta. Kengät, kypärät ja pyöräilyhanskat huolehdittiin mukaan, samoin työkalut, paikkasarja, ensiaputarvikkeita, vesipullot ja naposteltavaa.

Villisian rentoudella

Päätimme ottaa menomatkan Ruovedelle rennosti. Matkan varrelle osui leipomo kahvipaikaksi, huoltoasema lounaspaikaksi sekä kansallispuiston läheisyydessä strutsi- ja villisikafarmi. Alkuun oli ajatus hieman pyöräillä etukäteen tai käydä Helvetinkolulla, mutta ei sitten maltettu eikä oikein jaksettukaan.

Leiri pystyyn 

Kansallispuiston alueella sijaitseva Haukanhieta oli tukikohtamme. Parkkipaikalta oli lyhyt ajomatka leiripaikalle. Haukanhieta on hieno. Tilaa riittää isommallekin joukolle.





Pystytimme illan mittaan puolijoukkueteltat majapaikoiksi. Ilta oli hieno sekä sään että kokemusten puolesta. Yö oli lämmin nukkua ja telttojen kaminat pitivät kosteuden loitolla. Järjestelyjen tasosta kertoo sekin, että kipinämikot olivat "talon" puolesta.

Ja sitten ajamaan

Aamupalan jälkeen lähtöpaikalle kertyi arviolta 70-80 maastopyöräilijää. Fatbikejakin oli. 



Pitkän matkan ajajat lähtivät ensin, me hitaat lyhyen matkan hyvänmielen pyöräilijät viimeisinä. Alkumatka oli metsäpolkua ja melko teknistä, joten tottumattomalle oli tekemistä. Moni haasteellinen kohta meni hienosti kun vain uskalsi. Poluilla ajaessa tarvitaan a) hyvää kuntoa b) rohkeutta vauhdin pitämiseen. Välillä on viisautta tunkata (taluttaa), jos ei jaksa tai uskalla. Onneksi ryhmänvetäjämme Panu oli kärsivällinen ja hyvä tsemppaaja. Panu myös auttoi velipoikaa kantamalla pyörän porrasosuuksien nousuissa. 

Poluilta ja pitkospuilta selvittyämme alkoi metsätie ja myöhemmin myös tavallinen soratie. Ajaminen tuntui rankan osuuden jälkeen mukavalta ja helpolta. Reittimme varrelle osui  yksi eväspiste, josta saimme tankattua vettä ja energiaa loppumatkaan. 

Saunaan!

Teki hyvää päästä tynnyrisaunaan ajopäivän päätteeksi. Huippulämpimän kesän jäljiltä uimavesi oli vielä kohtuullisen lämmintä, vaikka oltiinkin jo syyskuun puolella.

Syötteen tykkylumimetsissä

Syötteen tykkylumimetsissä

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Syötteen reissusta oli puhuttu velipojan kanssa pitkään. Oli tiedossa, että Syötteen talvireitit ovat hyviä läskipyöräilyyn. Reissuajankohdan sää sensijaan oli arvoitus loppuun asti. Perille päästyä näytti kuitenkin lupaavalta.

Kokonainen ajopäivä 

Lähdimme liikkeelle heti aamusta. Yöllä oli satanut hieman lunta, oli kipakka pakkanen. Alkumatkan ajoimme edellämme ajaneen kahden pyöräilijän jäljissä, mutta Toraslammelle ajoimme ensimmäiset jäljet. Onneksi meitä vastaan ajoi kaksi koiravaljakkoa, joille pysähdyimme antamaan tietä. Koirien näkeminen piristi pienen väsähdyksen hetkellä.

 
Yöpyjien jäljiltä lämpimässä Toraslammelle kämpässä pidimme reilunmittaisen tauon. Hikiset vaatteet ehtivät kuivahtaa ja retkimuonasta saimme energiaa lähteä kohti Ahmatupaa.

Pääsimme satumetsään, tykkyiset puut ovat todella kauniita. Ensikertalainen velipoika totesi, että tällaista ei ole kuin elokuvissa.

Ahmatuvalle päästyämme kello oli sen verran, että liikkeellä oli jo muitakin pyöräilijöitä. Joimme munkkikahvit. Tuvalla on kanttiini josta voi ostaa itsetehtyjä, tuoreita munkkeja. Oli mukava havaita, että läskipyöräily on sosiaalista; puhuttiin reitit ja kelit, saatiin hyvät vinkit.

Ahmatuvalta lähdettyä reitti oli osittain pehmeä. Kaatumisiakin tuli, mutta lumihanki on pehmeä alusta.

 
 Talvella ajaminen on rankkaa, jos pohjat eivät ole kovat. Nyt eivät olleet. Olimme Luontokeskukselle päästyä täysin valmiit lopettamaan tältä päivältä. Hotelli Pikku-Syötteen sauna ja päivällinen olivat hyvä päätös hienolle päivälle.

Lähtöpäivän fiilistelyt

Sunnuntaiaamuna emme pitäneet kiirettä. Kävimme ajamassa lyhyehkön lenkin ja menimme Luontokeskukseen lounaalle. Lohikeitto ja jälkiruokayllätys mämmi maistuivat. Luimme rauhassa Fillari-lehden ja lähdimme kohti Oulua ja Jyväskylää. Tämä oli sopiva retki ja hyvän mielen matka.